பயனர்:Prash/என்றிக்கு வில்லியம் சினெல்மன்

என்றிக்கு வில்லியம் (வில்லி) சினெல்மன் (ஏப்ரல் 6, 1848 – அக்டோபர் 19, 1902) என்பவர் ஒரு பின்னிய கப்பற் தலைவரும், இரும்புக் கொல்லருமாவார். இவர் ஓலுவிலிருந்து புறப்பட்ட தொய்வோ எனும் கப்பற் படையின் தலைவர் என்ற வகையில் பரவலாக அறியப்படுகிறார் .

Snellmanin vanhemmat olivat kauppaneuvos, laivanvarustaja ja tervaporvari Johan Wilhelm Snellman G:son (Gerhardsson) ja Jeanette Enbom. Hän kävi Oulussa Petterssonin yksityiskoulua ja lähti sitten merille ja suoritti merikapteenin tutkinnon.

Henrik Wilhelm Snellman oli kapteenina kauppahuone J. W. Snellman G:sonille vuonna 1871 rakennetulla fregatti Toivolla, joka oli 57 metrin pituisena suurin siihen asti Oulussa rakennettu laiva. Ensipurjehdukselleen Toivo lähti Liverpooliin, jossa laivan pohjaan kiinnitettiin kuparilevyt laivamatojen tuhojen estämiseksi. Toivo kulki ympäri maailman meriä ja sen Intiaan tekemä matka kesti niin kauan että Toivo palasi Ouluun vasta viiden vuoden kuluttua lähdöstään.

Toivo-laivalla aliperämiehenä syyskuusta 1874 lokakuuhun 1875 palvellut Jaakko Haataja teki omien ja muiden Toivon merimiesten kokemusten perusteella pilkkalaulun laivasta ja sen kapteenista nimellä Laiva Toivo, Oulu. Laulu esitettiin ensimmäisen kerran Oulussa 13. heinäkuuta 1877 kun parkkilaiva Onnin miehistö palasi Ouluun kaksi vuotta kestäneeltä matkalta ja souti Oulun rediltä Toppilan salmen kautta Pikisaareen ja Oulun kaupungin rantaan. Seuraavana päivänä koko kaupunki tunsi laulun.

Snellman jäi maihin tehtyään vuosina 1871–1879 kaksi matkaa Toivon kapteenina. Hän ryhtyi rautakauppiaaksi vuonna 1881 ja vuosina 1896–1902 hän omisti nykyisen Oulun tuomiokapitulin talon, jossa hänellä oli asunto ja menestyvä rautakauppa. Kuollessaan 1902 Snellman omisti Oulussa kaksi rautakauppaa ja yhden rautakaupan Kemissä. Kauppahuone J. W. Snellman G:son omisti Toivon vuoteen 1888 saakka. Noina vuosina Toivo teki matkoja muun muassa Hongkongiin, Setúbaliin, Surabayaan, Rio de Janeiroon ja Philadelphiaan. Vuonna 1888, kun alus oli Cardiffissa, se myytiin norjalaiselle laivanvarustajalle. Vakuutusyhtiö Lloyd’sin rekisteristä se poistettiin vuonna 1895. Snellmanin kuolinvuonna 1902 myös viimeinen oululainen purjelaiva, Dahlbergin veljesten omistama Karl, myytiin Englantiin.

Tarinan mukaan Snellman ryösti joskus 1870-luvun puolivälissä erään intialaisen satamakaupungin temppelistä neljä valkoisesta kiillotetusta marmorista tehtyä Buddhan kuvaa lahjaksi ystävälleen, taiteenkeräilijä ja konsuli Mauritz Gestrinille. Hän palkkasi kaksi toiseen uskontoon kuulunutta paikallista asukasta ryöstämään kuvat temppelistä ja tuomaan ne satamassa odottavaan fregatti Toivoon. Ryöstö oli kuitenkin huomattu ja ryöstäjiä seurasi suuri väkijoukko. Toivo oli kuitenkin jo lähtövalmis ja purjehti pois satamasta heti kun Buddhan kuvat oli tuotu laivaan, ryöstäjät joutuivat sen sijaan väkijoukon lynkkaamiksi. Suomeen tultuaan Snellman lahjoitti kolme kuvista Gestrinille ja piti neljännen itse. Konsulin kuoltua Buddhan kuvat peri hänen poikansa johtaja Werner Gestrin, joka luovutti ne sittemmin Tampereen taidemuseoon, kolmas kuva kuitenkin särkyi joten museoon päätyi vain kaksi. Snellmanille jääneen kuvan peri hänen poikansa oikeusneuvos W. Snellman.

Henrik Wilhelm Snellman oli naimisissa Maria Fellmanin (s. 1857) kanssa. Heillä oli 10 lasta.